Tired of this

Niin tylsää... Tämä on aina se huono puoli ku oon kotona, kuolen tylsyyteen täällä! Ja varsinkin kun on sairas, ei jaksa mitää muuta tehä kuin löhöillä sohvalla läppäri sylissä 24/7. En kyllä muutenkaan kotona ollessani tee mitää erikoisempaa mitä nyt. Onhan toki niitä kavereita täälläkin suunnal, mutta niiden kanssa on välil niin hankala koittaa järkätä mitään, että vietettäs porukalla aikaa. Ja koska melkeinpä aina rahaton, niin ei oo varaa lähteä minnekään. Joten sitte sitä masennutaa ja homehutaan kotona siihen asti kun pääsee ähteen tääl jonnekin.
Mulla on taas kans hirvee kriisi mun työharjoittelupaikasta! Olihan mulla tiedossa jo yksi paikka minne olin jo periaatteessa sopinut meneväni, mutta sitten tuli näköjään vähän erimielisyyksiä, joten päätin, että etsin nyt uuden paikan. Toivottavasti löytyis sellainen josta pidän ja joka olisi esim. Turun suunnassa, koska oon aina halunnu käyä siel ja toivon mukaan muutan Turkuun, kunhan valmistun täältä ensin.
Mitään kummempaa sanottavaa mulla ei ole nyt, kun en saa päähänikää mitään, mistä voisin avautua.

Weheartit is my therapist and inspiration

Kerrankin erilaisempaa postausta, joka poikkeaa täysin mun muista blogipäivityksistä. Multa on myös toivottu postausta missä esittelisin mun piirroksia, joten laitoin tähän nyt pari kuvaa mun piirtelyistä.
Otsikkokin jo vähän kertoo mitä ajan takaa tässä postauksessa. Kaikki eivät ehkä ymmärrä, mutta toivottavasti jotenkin tämän postauksen kauta ymmärrätte mitä tarkoitan tuolla otsikolla.
Oon oikeastaan aina tykännyt piirtämisestä. Tulihan sitä harrastettua jo ihan pienenä, kun osas pitää kynää kädessä ja piirrellä viivoja paperille. Vuosien kuluessa sitä on sitten vain reenannu paremmaksi piirtäjäksi. (en todelläkään kyllä väitä että olisin mikään huippulahjakas..) Yleensä saan idean johonkin piirrustuksiin mm. valokuvista tai sitten vain saan päähäni jonkun kuvan, minkä _yritän._ hahmottaa paperille, mutta siitä ei yleensä tule mitään. Nykyään saan hirveästi inspiraatiota nettisivulta Weheartit:stä. (tämäkin on varmasti hyvin hyvin monelle tuttu sivusto) yleensä selatessa sivua saatan huomata jonkun kivan kuvan, jonka sitten piirrän. Kaikista mieluiten piirrän aina mallista(en kuitenkaa suoraan läpi esim. tietokoneen ruudulta), oli se oikea valokuva tai piirretty versio. Onhan se periaatteessa kuvien kopiointia/matkimista, kun piirtää toisten piirroksia, mutta oon huomannu että oma piirustustaito siinä kehittyy, ku harjoittelee eri tyylejä ja eihän se ole kiellettyä piirtää kopio jonkun toisen taideteoksesta omaan käyttöön? ;)
Harrastan myös tätä "tunteiden purkamista" paperille. (kaverilta tarttunut tapa) Eli kirjoitan mun fiiliksiä, tunteita paperille, mulle se on melkeinpä sama asia kuin kävis jossain terapiassa. Ja yleensähä tykkään kirjoittaa kaiken englanniksi, koska ne kaikki sanat ja lauseet näyttää ja kuulostaa paremmalta englannin kielellä. Jotkut voi aatella et onpa outo/hölmö tapa, mutta ite tykkään tehdä tällästä, ja teen melkeinpä aina kun mulla on tylsää. Ja niitä on tosi mukava aina välillä lueskella, minkälaiset fiilikset on ollu milloinki, ne on vähän niinkuin muistoja.

I'm fucking unicorn and I don't belive in humans

Pikaista päivittelyä tännekin. Viime viikko kului ihan normaaleissa merkeissä kuten aina, paitsi että yhtenä päivänä tapahtui sentään jotakin "jännää". Työajo tunnilla ajeltiin reellä ihan normaaliin tapaan. Päätettiin sitten lähteä ajamaan metsään hakemaan puita reen kyytiin. En oo ikinä ollut yhtä hurjassa kyydissä! Ajettiin siis ihan umpimettään, ei mitään polkuja ym. joten meno oli kuin vuoristoradassa, kun mentiin pitkin ja poikin mettää, välillä mun mielestä aika lujaa, kun ei meinannu kyydissä pysyä siinä menossa. Sitten yhtäkkiä reki osuikin kantoon ja kaatui siinä rytäkässä mukaan lukien me matkustajat lennettiin kyydistä. Onneksi ei kovin pahasti käynyt kun hevonenkin älysi pysähtyä. (Ite olin osunut puuhun reen kaatuessa, mutta ei onneksi pahemmin käynyt, muuta kuin, että rintakehä oli kipeänä pari päivää) Kaverilla oli osunut kylki sellaiseen reessä olevaan pitkään puutappiin, jonka seurauksena oli tullut kuulemma pieni murtuma kylkeen. Mutta onneksi kaikki selvittiin hengissä ja pakko myöntää, että vaikka pelottikin h*lvetisti tuo reen kyydissä oleminen, mulla ei ole aikoihin ollut niin hauskaa. Onneksi tommoset asiat osaa ottaa kans huumorilla, mutta en kyllä halua kokea samanlaista enää ikinä.
Vaikka välilä tätä hevoshoitaja ammattia opiskellessa sattuu kaikenlaista, silti tämä on todella palkitseva ala. Monesti on sellainen fiilis, että tekisi mieli luovuttaa ja vaihtaa ammattia, mutta sitten sitä onneksi muistelee niitä hyviä hetkiä, mitä on kokenut ja ne saa minutkin jatkamaan eteenpäin.
Toivottavasti saisin nyt viikonlopun aikana postailtua tänne useammin, kun on kerranki aikaa. Tälläkin hetkellä istun kotona kuumessa, joten mulla ei ole mitään muuta kuin aikaa tehdä kaikenlaista mitä en kouluaikana ehdi tehdä.

Where are you summer?

Hhrrr... tuntuu etten ikinä tuu tottuun tähän Suomen talveen. Tälläkin hetkellä täällä on h*lvetin kylmä, tuntuu, että kun astuu ovesta ulos, niin naama on ihan jäässä. Ratsastus- ja työajotunneillakin meinaa varpaat ja sormet jäätyä niin pahasti, etten ihmettele, vaikka tulisikin paleltumia.

Tällä kertaa sainkin paljon kuvia blogiin, kun kerrankin oon jaksanu kantaa kameraa mukana. Oonkin saanu taas uutta intoa bloggaamiseen, mulla onkin nyt mielessä pari aihetta. ( toivottavasti saan ne toteutettua piakkoin ) Mutta minut tuntien, oon tosi huono pitämään suunnitelmista kiinni.. 
Hermostuttaa hirveän paljon tuo työharjoittelupaikka, tälläkään hetkellä en ole 100% varma mun työharjoittelupaikasta, joten siitäkin pitäis soitella ja varmistaa asia.. Mutta mulle se tuntuu olevan niin hankalaa, ku en tykkää hoitaa tälläsiä "aikusten asioita" ja soittaa jotain ns. virallisia puheluita johonki random paikkaan. Pakko kai seki on joku päivä tehä, jos haluaa edistyä tän koulun käynnin kanssa ja valmistuaki joskus. Ja pitäishän se tehdä nuo kasaantuneet koulutehtävät ja korvata poissaolot, mutta oon niin laiska ihminen tällästen asioiden suhteen. Annan hyvän neuvon niille, jotka eivät ole vielä kovin paljon lintsanneet tai jättäneet koulutehtäviä tekemättä: Kannattaa oikeestikäyä koulua ja tehdä tehtävät ajallaan, koska se on suoraan sanoen hyvin vittumaista tehdä rästiin jäänneitä tehtäviä ja korvata poissaoloja. (nim. mulla on 1 vuodelta aika monta kurssia suorittamatta ja vielä ainakin 100h poissaoloja korvattavana.. :D). 

new year.. and new life!

En oo taaskaan muistanu kirjoitella tänne.. hups. Mutta mitäpä mä anteeksi pyytelen, kun suurimmaksi osaksi kirjoitan tänne ihan itteni vuoksi.Muuthan vain lukee, kun mä kirjoitan mun elämästä, josta mun ei tarvi olla kertomas joka päivä, mitä on tapahtunut. Mutta nyt asiaan.
Uusi vuosi tuli ja meni, eihä sitä ehtiny edes huomata vuoden vaihtumista ( en kyl vieläkää meinaa tajuta, et nyt on vuosi 2014) Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaisia odotuksia tulevan vuoden suhteen, oon päättäny vaan antaa asioiden edetä niinkuin ne menee miettimättä ja murehtimatta sen enempää. 
Toki sitä toivoo nyt tulevalta vuodelta vaikka ja mitä, mutta sitä on sitte tehtävä töitä asioiden eteen, jos haluaa edes osan niistä toteutuvan.
Viime viikko kuluikin mulla tallissa ollessa ja samalla mulla oli tllinäyttö. Pakko myöntää, että rankka talliviikko oli takana, koska meitä ei ollu ku pari henkilöä + tallimestari tallissa, joten oli todella paljon hommia tehtävänä tallissa. Hengissä kuitenkin selvittiin ja sain näytöstä numeroksi 3 eli kiitettävän, joten todella tyytyväinen saan olla ja onneksi ei ole kuukauteen tallivuoroa, ainakaa näillä näkymin.. Alkuviikosta olisi taas tarkoitus postailla tänne, kunha saan näpsittyä kuvia.