Jätetäänpä nyt menneet taakse

Pikkuhiljaa alan saamaan innostusta taas kirjoittamaan tänne blogin puolelle (innostuis vielä siitä kuvienki räpsimisestä). Nyt kun sitä on yhtäkkiä saanu hirveesti motivaatioo moneenkin asiaa, niin enköhän ala tännekin taas postailemaan useammin.Toivottavasti tänne saisi sitten samalla uusia lukijoita, jotka auttelis mua paranteleen tätä blogia.
Ihan mielenkiinnosta luin nuita mun vanhoja postauksia ja löysin vanhan bloginikin, jonka tein joskus ylä-asteella. Tällä hetkellä kyllä suoraan sanoan naurattaa, hävettää ja itkettää kun luin noita postauksia. Onneksi nekin on vaan enää muistoja.

Nyt kun pari päivää oon vaan lomaillu kotona tekemättä mitään ylimääräistä ja saanut ajatella rauhassa, oon tajunnu pari asiaa paremmin. Varsinkin sen jälkeen kun luin mun vanhoja blogikirjoituksia, tajusinettä nyt täytyy vaihtaa asennetta ja omaa ajatusmaailmaa. Ei se homma niin pelaa, että päivät vaan kylven itsesäälissä ja annan muiden vaikuttaa siihen miten mä elän. Ei tosiaankaan, Kun sitä tajuaa katsoo vaan eteenpäin, yhtäkkiä alkaa tapahtuun elämässä positiivisiakin asioita.Välillä tulee näitä alamäkiä (varsinkin ihmissuhteissa) mutta niistäkin koitan ottaa opiksi, enkä jää se enempää murehtimaan, Hei, show must go on.

Nyt vähän vielä muistakin asioista tänne, kuin vain mun ajatusten purkamista. Koulussa menee tällä hetkellä aika hyvin. Pikkuhiljaa oon saanu rästitehtäviikin pois alta ja uskoakseni melkein kaikki poissaolotkin on korvattu. En usko, että nekään ovat paljosta kiinni. Voiton puolella jo! Meillä oli muuten koululla nyt hetken aikaa ratsastuksenopettajana Mintti Rautiaho. Aluksi odotukseni eivät olleet kovin korkealla, koska viime kevään Mintin pitämän kouluvalmennustunnin jälkeen tulin siihen tulokseen, että Mintin opetustyyli ei sovi minulle, Mutta nyt syksyllä heti ensimmäisen Mintin pitämän ratsastustunnin jälkeen mielipiteeni muuttui samantien. Syksyn aikana olen oppinut huimasti Mintin tunneilla ihan uusia asioita, joista ei ole minulle ikinä puhuttukaan. Se on omasta mielestä aika huikeaa, miten näin lyhyessä ajassa olen oppinut paljon paremmin miten sitä hevosta kuuluu ratsastaa. Ratsastustuntien ohella olemme käyneet myös läpi maastakäsittelyjuttuja, joista olen itse hyötynyt todella paljon. Kaikki tälläinen hevosen koulutukseen liittyvät asiat kiehtovat minua todella paljon, koska haluaisin tulevaisuudessa alkaa ratsuttajaksi, joka painottuisi enempi näihin poneihin ( ponikokoisia ratsuttajia ei tunnu paljon löytyvän Suomesta,  joten ehkäpä nyt kerrankin pienikokoisuudestani olisi hyötyä).
Harmittaa kyllä, kun Mintti ei ole meidän se vakituinen opettaja, vaan pelkkä sijainen. Mutta otan kyllä jokaseista Mintin tunnista kaiken irti, kun hän tulee tänne pitämään tunteja meille.
Kouluun vielä liittyen, kuten yleensä varsinkin näin vikana vuotena, itsellä on ihan hirveä stressi. Eniten stressaan opinnäytetyötä (johtuu varmaan siitä, kun kaikki tekevät siitä niin ison jutun viimesenä vuonna), minulla ei ole siis minkäänlaista aihetta ja pikku hiljaa tässä alkaa tuleen kiire sen suhteen.
Joten auttakaas nyt mua ja kertokaas jotain hyviä (tietenkin hevosiin liittyvä) aiheita, joista voisi tehdä tälläisen ns. raportin.

I'm back!

Kuten huomaatte, blogini on ollut kohta muutaman kuukauden tauolla. Seki johtuu siitä, että ei ole ollut inspistä kirjoitella tänne ta napsia kuvia blogia varten. Mutta nyt kun on saanut koulunkäynnin strattaamaan kunnolla, ehkä sitä viimein jaksaa taas tännekin kirjotella.
Minulla tosiaan alkoi vähä reilua kuukausi sitten viimeinen vuosi täällä. Äkkiä ne kaks vuotta hurahti, en aluksi ehtinyt edes tajuta että sitä on tosiaan jo niin kauan täällä ollut. Vastahan sitä tuli tänne ensimmäistä kertaa opiskelemaan, mutta siitäkin on jo todella kauan. Kiirettä ja stressiä pukkaa näin heti ekan kuukauden aikana jo. Keväällä olisi PAKKO valmistua, joten kauhea hoppuhan tässä tulee saada suoritettua kaikki kurssit ja saada näytöt läpi jne.Töitä saakin nyt tehdä urakalla, mutta eiköhän se ole keväällä sen arvoista, kun saa paperit kouraan. Asiaanhan ei yhtään auta se, että autokouluakin pitäisi ehtiä käydä ja alkaa miettimään, millä maksaa tulevan  oman auton ja siihen liittyvät kulut ym,Nooh, elämähän ei aina ole helppoa ja nyt ei varsinkaan ole ainakaan meikäläisellä.
Yllä olevissa ratsastuskuvissa on muuten nykyinen uusi passihevoseni Leevi. Leevi on n. 175cm puoliverinen ruuna ja se tuli tänne koululle muutama viikko sitten suoraan Latviasta. Tällä hetkellä en edes tiedä sen oikeaa nimeä vielä tai tarkkaa ikää, mutta enköhän nekin saa pian selville kyselemällä. Luoteeltaan tuo hevonen on kyllä täyttä kultaa. Juuri sellainen hevonen, mistä pidänkin. Kiltti ja nöyrä, mutta kuitenkin vähän omalla tavallaan haastava, jotta senkään kanssa ei aika nyt niin tylsäksi käy. Leevistä saatte varmasti kuulla lisää täällä blogissa ja toivottavast joku päivä saisin taas kuvaajan tallille, niin saisi pojusta napsastua pari kuvaa. Kunhan tässä tutustuu vähän Leeviin paremmin tuolta selästäkin, niin siinä saattaisi olla minulle tuleva näyttöhevonen kevääksi. Tällä hetkellä onkin aikamoinen stressi, millä hevosella uskallan suorittaa estenäytön, kun itsevarmuus esteillä on nyt kadonnut ihan kokonaan.
Olen kuitenkin ylpeä, että olen taas innostunut käymään kuntosalilla väh. 3kertaa viikossa. Mitään muutoksia en ole vielä huomannut kropassa, vaikka onhan sitä "jo" kohta kuukauden käynyt treenaamassa. Mutta ei saa heti lannistua, pitää vaan jatkaa kovaa treenaamista, niin enköhän minäkin joskus ole tyytyväinen itseeni.
Tulipa nyt aika paljon tekstiä kerralla, aina en todellakaan jaksa näinkään paljon kirjoittaa. Mutta lisää sitten seuraavassa postauksessa,