Jätetäänpä nyt menneet taakse

Pikkuhiljaa alan saamaan innostusta taas kirjoittamaan tänne blogin puolelle (innostuis vielä siitä kuvienki räpsimisestä). Nyt kun sitä on yhtäkkiä saanu hirveesti motivaatioo moneenkin asiaa, niin enköhän ala tännekin taas postailemaan useammin.Toivottavasti tänne saisi sitten samalla uusia lukijoita, jotka auttelis mua paranteleen tätä blogia.
Ihan mielenkiinnosta luin nuita mun vanhoja postauksia ja löysin vanhan bloginikin, jonka tein joskus ylä-asteella. Tällä hetkellä kyllä suoraan sanoan naurattaa, hävettää ja itkettää kun luin noita postauksia. Onneksi nekin on vaan enää muistoja.

Nyt kun pari päivää oon vaan lomaillu kotona tekemättä mitään ylimääräistä ja saanut ajatella rauhassa, oon tajunnu pari asiaa paremmin. Varsinkin sen jälkeen kun luin mun vanhoja blogikirjoituksia, tajusinettä nyt täytyy vaihtaa asennetta ja omaa ajatusmaailmaa. Ei se homma niin pelaa, että päivät vaan kylven itsesäälissä ja annan muiden vaikuttaa siihen miten mä elän. Ei tosiaankaan, Kun sitä tajuaa katsoo vaan eteenpäin, yhtäkkiä alkaa tapahtuun elämässä positiivisiakin asioita.Välillä tulee näitä alamäkiä (varsinkin ihmissuhteissa) mutta niistäkin koitan ottaa opiksi, enkä jää se enempää murehtimaan, Hei, show must go on.

Nyt vähän vielä muistakin asioista tänne, kuin vain mun ajatusten purkamista. Koulussa menee tällä hetkellä aika hyvin. Pikkuhiljaa oon saanu rästitehtäviikin pois alta ja uskoakseni melkein kaikki poissaolotkin on korvattu. En usko, että nekään ovat paljosta kiinni. Voiton puolella jo! Meillä oli muuten koululla nyt hetken aikaa ratsastuksenopettajana Mintti Rautiaho. Aluksi odotukseni eivät olleet kovin korkealla, koska viime kevään Mintin pitämän kouluvalmennustunnin jälkeen tulin siihen tulokseen, että Mintin opetustyyli ei sovi minulle, Mutta nyt syksyllä heti ensimmäisen Mintin pitämän ratsastustunnin jälkeen mielipiteeni muuttui samantien. Syksyn aikana olen oppinut huimasti Mintin tunneilla ihan uusia asioita, joista ei ole minulle ikinä puhuttukaan. Se on omasta mielestä aika huikeaa, miten näin lyhyessä ajassa olen oppinut paljon paremmin miten sitä hevosta kuuluu ratsastaa. Ratsastustuntien ohella olemme käyneet myös läpi maastakäsittelyjuttuja, joista olen itse hyötynyt todella paljon. Kaikki tälläinen hevosen koulutukseen liittyvät asiat kiehtovat minua todella paljon, koska haluaisin tulevaisuudessa alkaa ratsuttajaksi, joka painottuisi enempi näihin poneihin ( ponikokoisia ratsuttajia ei tunnu paljon löytyvän Suomesta,  joten ehkäpä nyt kerrankin pienikokoisuudestani olisi hyötyä).
Harmittaa kyllä, kun Mintti ei ole meidän se vakituinen opettaja, vaan pelkkä sijainen. Mutta otan kyllä jokaseista Mintin tunnista kaiken irti, kun hän tulee tänne pitämään tunteja meille.
Kouluun vielä liittyen, kuten yleensä varsinkin näin vikana vuotena, itsellä on ihan hirveä stressi. Eniten stressaan opinnäytetyötä (johtuu varmaan siitä, kun kaikki tekevät siitä niin ison jutun viimesenä vuonna), minulla ei ole siis minkäänlaista aihetta ja pikku hiljaa tässä alkaa tuleen kiire sen suhteen.
Joten auttakaas nyt mua ja kertokaas jotain hyviä (tietenkin hevosiin liittyvä) aiheita, joista voisi tehdä tälläisen ns. raportin.

I'm back!

Kuten huomaatte, blogini on ollut kohta muutaman kuukauden tauolla. Seki johtuu siitä, että ei ole ollut inspistä kirjoitella tänne ta napsia kuvia blogia varten. Mutta nyt kun on saanut koulunkäynnin strattaamaan kunnolla, ehkä sitä viimein jaksaa taas tännekin kirjotella.
Minulla tosiaan alkoi vähä reilua kuukausi sitten viimeinen vuosi täällä. Äkkiä ne kaks vuotta hurahti, en aluksi ehtinyt edes tajuta että sitä on tosiaan jo niin kauan täällä ollut. Vastahan sitä tuli tänne ensimmäistä kertaa opiskelemaan, mutta siitäkin on jo todella kauan. Kiirettä ja stressiä pukkaa näin heti ekan kuukauden aikana jo. Keväällä olisi PAKKO valmistua, joten kauhea hoppuhan tässä tulee saada suoritettua kaikki kurssit ja saada näytöt läpi jne.Töitä saakin nyt tehdä urakalla, mutta eiköhän se ole keväällä sen arvoista, kun saa paperit kouraan. Asiaanhan ei yhtään auta se, että autokouluakin pitäisi ehtiä käydä ja alkaa miettimään, millä maksaa tulevan  oman auton ja siihen liittyvät kulut ym,Nooh, elämähän ei aina ole helppoa ja nyt ei varsinkaan ole ainakaan meikäläisellä.
Yllä olevissa ratsastuskuvissa on muuten nykyinen uusi passihevoseni Leevi. Leevi on n. 175cm puoliverinen ruuna ja se tuli tänne koululle muutama viikko sitten suoraan Latviasta. Tällä hetkellä en edes tiedä sen oikeaa nimeä vielä tai tarkkaa ikää, mutta enköhän nekin saa pian selville kyselemällä. Luoteeltaan tuo hevonen on kyllä täyttä kultaa. Juuri sellainen hevonen, mistä pidänkin. Kiltti ja nöyrä, mutta kuitenkin vähän omalla tavallaan haastava, jotta senkään kanssa ei aika nyt niin tylsäksi käy. Leevistä saatte varmasti kuulla lisää täällä blogissa ja toivottavast joku päivä saisin taas kuvaajan tallille, niin saisi pojusta napsastua pari kuvaa. Kunhan tässä tutustuu vähän Leeviin paremmin tuolta selästäkin, niin siinä saattaisi olla minulle tuleva näyttöhevonen kevääksi. Tällä hetkellä onkin aikamoinen stressi, millä hevosella uskallan suorittaa estenäytön, kun itsevarmuus esteillä on nyt kadonnut ihan kokonaan.
Olen kuitenkin ylpeä, että olen taas innostunut käymään kuntosalilla väh. 3kertaa viikossa. Mitään muutoksia en ole vielä huomannut kropassa, vaikka onhan sitä "jo" kohta kuukauden käynyt treenaamassa. Mutta ei saa heti lannistua, pitää vaan jatkaa kovaa treenaamista, niin enköhän minäkin joskus ole tyytyväinen itseeni.
Tulipa nyt aika paljon tekstiä kerralla, aina en todellakaan jaksa näinkään paljon kirjoittaa. Mutta lisää sitten seuraavassa postauksessa,

Maybe this will be a great summer

Mikä fiilis!  Päivä on vaan fiilistelty Cheekin "Kaikki hyvin" biisin tahtiin, vanha biisi mutta mun mielestä edelleenkin ihan sairaan hyvä! Ja toi kertosäe kuvaa täysin mun tunteita tällä hetkellä. Kerrankin tuntuu, että asiat menee niinkuin pitääkin, en edes muista kuinka hyvältä tuntuukaan kun omasta mielestä tuntuu kaikki menevän oikeaan suuntaan.
Aluksi odotukset tän kesän suhteen oli tosi huonot, ajattelin että tästä tulee surkein kesä ikinä. Mutta onneksi sellaiset pienetkin asiat saa parannettua mun kesälomaa enemmä kuin tarpeeksi! Pitkästä aikaa oon jaksanu viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa, ehkä mä pikkuhiljaa pääsen eroon tästä mun erakkomaisuudestakin. Hauskoja hetkiä on ollut ja näinkin lyhyeässä ajassa mun elämässä on tapahtunut uusia käänteiä. Ja toivottavasti pysyykin tälläisenä, sillä tällä hetkellä en vois iloisempi olla.
Varmaan tähän mun hyvään fiilikseen vaikuttaa nämä ihanat kesähelteet, jotka vihdoin päättivät saapua tännekin. Mikä olisikaan mukavempaa kuin viettää aika kavereiden kanssa myöhään iltaan asti kauniina kesäsenä päivänä, kun koko yön on yhtä valoisaa. Oli pakko päästä jakaa näitä mun hyviä fiiliksiä tännekin, vähän vastapainoo noille mun kauheille angsti-purkauksille, joita on ehkä ollut liiankin monta tämän vuoden aikana.
Kerrankin tämä ei ole sellainen hevospainotteinen postaus vaan oon saanu kuvia vähän muustakin, mitä puuhailen. Kiitos Jenny! Toivottavasti tähän kesään mahtuu vielä monia ihania ja hauskoja hetkiä täynnä muistoja. Tämä kesä ei ehkä aluksi ollut täynnä minkäänlaisia odotuksia, mutta sekin asia on saanut uuden käänteen.

Työharjoittelu

Elossa ollaan, vaikka tämä blogin päivittäminen onkin nyt jäänyt vähemmälle. Tarkoitus oli aluksi kirjoitella työharjoittelun aikana jo tänne, mutta sekin sitten vähän unohtui. Ja tuntuu kyllä, ettei siellä niin paljon ollut sitä aikaa, että olisi ehtinyt istahtaa koneen ääreen,alkaa muokkaileen kuvia ja kirjoittelemaan tänne.
Mutta nyt olen onneksi vihdoin ja viimein kotiutunut Etelä-Suomesta tänne jumalan selän taakse pohjoiseen. Pakko myöntää, että onhan se ihana olla taas pitkästä aikaa kotona, koska kun asuu sen 2 kuukautta pienessä tallikämpässä 4 kissanpennun ja yhden täysikasvuisen kissan kanssa, sitä iskee hyvinkin äkkiä ikävä sitä omaa sänkyä ja puhdasta huonetta.
Ja niille nyt, jotka eivät ole ajantasalla, missä mennään; Olin siis viimeiset 2 kuukautta työharjoittelussa Mäntsälässä, Jatilan tallilla. Työharjoittelujakso oli... en nyt tiedä mikä sana sitä kuvaisi parhaiten, mutta voin ainakin sanoa, että paljon tuli koettua ja opittua! Huonoja päiviä oli kyllä turhankin monta (mutta sellaista se on oikeassakin työelämässä) ja monesti tuli se olo, että varsinkaan henkisesti ei meinannut jaksaa enää, mutta nyt on kyllä voittajafiilis kun sai suoritettua 2 kuukauden työharjoittelun kunnialla loppuun! Ja eihän sitä varmasti muuten olisi jaksanut loppuun asti ellen olisi tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin siellä!
Harjoittelun aikana tuli kyllä huomattua millaista se oikea arki on talleilla. Helppoa ei juuri koskaan ole ja paljon sitä loppujen lopuksi täytyy raataa. Mutta onhan se sen arvoista, kun saa työskennellä näin mahtavien eläinten kanssa.
Kahden kuukauden aikana koin yllättävän paljon. Tulihan sitä oltua osallisena useamman kerran ponin astuttamisessa, tallin 3 vuotiaan oripojan ratsukoulutuksessa ja vaikka ja missä monessa muussakin asiassa. Ratsastustaitokin tuntui vähän kehittyvän myös, kun koko toukokuun ratsastin ainakin sen 5kertaa/viikko ellen useamminkin. Harmikseni minulla ei ole yhtään ratsastuskuvaa, kun en saanut kuvaajaa ratsastuskerroille. Muutenkin suurinosa kuvista löytyy tuolta kännykän kätköistä, koska järkkäriä en jaksanut kanniskella ku ehkä muutaman kerran mukana. Mutta katsotaan, jos johonkin postaukseen saisin laitettua kännykällä otettuja kuvia harjoittelupaikasta. Niistä vähän näkee enemmä millasia ne mun työpäivät oli.