Hevoshäppeninki 2014

Otsikosta voikin jo päätellä, että tässä postauksessa aiheena on meidän koululla jokavuotinen tapahtuma, hevoshäppeninki. Ite olin niin tänä vuonna kuin viime vuonnakin mukana järjestämässä tapahtumaa (tapahtuma on pakollinen 1 ja 2 vuosikurssin sekä hevos- että maapuolelle). Tapahtuma oli mun mielestä hyvin onnistunut este- ja agilitykisojen henkilökunta vajauksesta huolimatta. Onneksi täältäki löytyy näitä auttavia käsiä, ettei jäädä yksin pulaan. Itse tosiaankin lähdin noin. puolessa välissä tapahtumaa, kun olin koko päivän kuumessa (ja olen edelleen) niin eipä ne siellä antanut minun jäädä pitemmäksi aikaa, vaan patistivat kämpille lepäämään. Ihan hyä oikeastaan, kun maanantai aamuna starttais taas talliviikko, oikeastaan mun kohdalla poissaolojen korvausviikko, kun onhan nuita poissaoloja kertynyt ensimmäiseltä vuodelta enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi pääsin sentään harjoitteluun poissaoloista huolimatta!
Lähden siis toivon mukaan ensi viikon sunnuntaina kohti Mäntsälää Jatilan tallille työharjoitteluun 2 kuukaudeksi. Jännittäähän tuo hiukan mennä sinne, kuintenki täältä on sinne 7h junamatka ja muutenkin ihan vieras ympäristö. Noo, jos sitä selviäis tallille asti ilman kummempia muuttujia ja junamatkalla ei tapahdu mitään. Nimittäin joudun matkustaan ekaa kertaa junalla yksin ja vieläpä vaihtamaan junaa Tikkurilassa, joten vähän meinaa jo jännittää, että mitenköhän selviän. Harjoittelusta sitten toivottavasti ainakin muutaman kerran postausta tännekin.
Iskee hirveä stressi kun nyt olisi paljon asioita hoidettavana ja ei ole mitään hajua kesän suunnitelmista vielä, kun ei ole työpaikatkaan selvillä. Yleenshän en oikeen enää pidä ennakkoon suunnittelemisesta, mutta pakko kai se on jo vähän miettiä valmiiksi millon on töissä, milloin on lomalla ja milloin on tallissa korvaamassa.

Finally I found reasons to smile

Kevät, kevät, kevät!! Alkaa mullekin pikku hiljaa iskemään tämä kevät fiilis, elämä hymyilee ja kerranki tuntuu asiat sujuvan. Mutta ei se kannata liian paljon toivoa asioiden menevän oikeaan suuntaa, hyvin nopeasti ne voi taas muuttua. Nautitaan nyt kuitenki tästä hetkestä, kun kerrankin sitä osaa ajatella positiivisesti ja hymyillä.
Koulussa ei ole tapahtunut kummempia, viime viikolla meidän 3 vuosikurssin oppilaat lähti työharjoitteluun ja eipä niitä enää sitten juurikaan näe. Ens vuonna itsellä ois sama edessä, toivottavasti sitä valmistuu ajallaan, niin pääsee toteuttamaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Meilläkin lähestyy työharjoittelu, enää vain 3 viikkoa!
Muuten on koulu jatkunut normaaliin malliin, eilen oli ensimmäinen sellainen ratsastusnäyttö, jossa hypättiin rata1 (3 vuoden lopussa hypätään loppukokeissa sitten rata2 + KN special koulurata) Rata meni suhkot hyvin, videolta huomaa montakin ratsastusvirhettä ja varsinkin kahden viimesen esteen hypyt kusi aika pahasti, mutta läpi meni ja sain kuitenki 2. Joten kyllä sitä ihan tyytyväinen saa olla, reeniä vain lisää ja ens vuonna korottaan sitten numeroa. Toivottavasti lukijatkin ymmärtävät, että kaikki (kuten minä) eivät voi olla niitä vaativan tason ratsastajia, vaikka hevosalaa opiskellaan. Kaikkihan me kehitytään omaan tahtiin, joten niitä kritisointeja ratsastuksesta en tarvitse, koska olen tiedostanut virheeni itse. Ja niitä pyrinkin nyt korjaamaan seuraavilla tunneilla.
Kuvia ei ole kovin paljon, pitäisi taas innostua vähän enempi käyttään sitä mun järkkäriä, mutta seki meinaa olla niin vaikeeta. Noo, pitääpä ottaa joku päivä taas aiheeksi kanniskella kameraa mukana, että sais uusia kuvia koululta ja tallilta.

Life is full of disappointment, fake people, love and happiness

Päivittelyä blogiin viime maanantain harjoitusestekisoista, joihin vihdoin ja viimein sai aikaseksi osallistua! Kyseessä oli siis elämäni ihka ensimmäiset estekisat, mihin olen osallistunut ja meni odotettua paremmin. Osallistuin 50cm luokkaan koulumme torinhevosella Armas II:lla eli Armaksella. Verkassa hevonen oli suoraan sanoen aika mielenkiintoinen ratsastaa. Verkkahypyt meni vähän miten sattuu, kun en tarpeeksi pyytänyt hevosta laukkamaan, joten tuloksena oli sitten liian aikaset hypyt. Onneksi tuli pari onnistunuttakin hyppyä, joten suhkot hyvin mielin uskalsi kisaradalle lähteä.
Radalla onneksi kaikki jännitysja stressi katosi, joten se  meni odotettua paremmin ja tulihan sieltä puhdas rata. Kuten videoltakin huomaa kaksi ensimmäistä estettä meni hyvin, mutta sitten ennen 3 estettä jalustin lähti jalasta, jonka jälkeen se ratsastus ei ehkä ole niin siistiä. Mutta onneksi ne esteet olivat niin pieniä, niin virheet sai anteeksi. Tästä onkin sitten hyvä lähteä jatkamaan isompiin luokkiin. Jos minäkin vielä joku kaunis päivä kilpailisin siellä kansallisella tasolla, vielä joka päivä.. En ehkä koulun aikana nyt mitään metrin luokkia pääse koittamaan, mutta enköhän joskus tulevaisuudessa, jos innostus esteisiin ja ratsastukseen pysyy samana.