They just don't understand how much I care about him

Mahtavaa, kun sain kerranki ratsastuskuvia tänne blogiinki mun ratsastuskerroista. Tällä viikolla tuli tosiaan käytyä PITKÄSTÄ aikaa maastossa köpöttelemässä. Viimeksi oon käynyt kunnon maastoreissuilla ehkä vuosi sitten, joten oli tosi mukavaa vaihtelua päästä ulkoilmaan ratsastamaan ja päästeleen höyryjä.
Aluksi meinasi olla vähän jännittynyt olo, varsinkin ensimmäisen laukkapätkän aikana, kun en oikein vielä niin luottanut tuohon mun passihevoseen, jolla menin maastossa. Onneksi sitä pikku hiljaa alko vähä uskaltamaan enempi ja ei ollut enää niin paska housusa siellä ponin selässä. Pitihän se käydä vähän radallakin päästelemässä, hauskaa kyllä oli (ainaki välillä) ,vaikka joutuikin välllä jarruttelemaan ettei ihan edellä menevän perseeseen kiinni menty. Lopusa alkoi PK:llakin perse lentään, joten sillo tuli vähän fiilis, että riitti laukkailut sille kertaa ( Oon edelleenkin hyvin maastokammoinen. Mulla pitäs aina olla se luotettavin ja rauhallisin hepo alla, jolla toimii jarrut 100%. Toivottavasti sitä jossain välissä saisi kerättyä rohkeutta enempi, että pystyisi nauttimaan siitä maastoilusta miettämättä mitä se hevonen seuraavaksi keksii)
Alkaa tuo työharjoittelukin lähestymään ja jännitys sen kuin tiivistyy, koska vieläkään ei ole täysin varmaa harjoittelupaikan suhteen pääseekö edes sinne. Toivottavasti ei tulisi nyt mitään mutkia matkaan sen suhteen, nimim. silloin minä lyön hanskat tiskiin.
Jotenki jo niin odotan, että pääsen pois täältä vaihtamaan hetkeksi maisemaa. Koulun suhteen ei ole mitään ongelmaa, koulu sujuu ja en sen takia odota täältä pois pääsemistä niin kovasti. Tällä hetkellä omat henkilökohtaiset asiat on niin päin v*ttua suoraan sanoen, että saapa nähä milloin sitä loppullisesti pimahtaa. Tämäkin johtuu vain muutamista ihmisistä joiden päähän en saa taottua järkeä sitten millään. Sekin kanssa, että täällä ikään oma asia ei vain loppujen lopuksi pysy ihan omana asiana, vaan siitä tietää kaikki ja sitten sitä saa kuulla kaikkien mielipiteen asiaan, vaikkei sitä haluaisikaan.
Toivon, että joskus asioihin tulisi muutos ja ei tarvitsisi enää stressata niin paljon, kerranki vois olla vähän vapaammin mielin murehtimatta muiden mielipiteistä ja paskanjauhannasta. Ehkä vielä joku päivä..

You born to be real, not to be perfect

Jes, vihdoin sain muutamia uusia kuvia mun passihevosesta (ponista) PK:sta eli Pikku Kallesta. Tuossa rakenne kuvassa näkyykin tuo ponin klippaus tosi hyvin ja ja vasta kuvasta hoksasin kuinka epätasasesti oon klipannut tuon rajan etujalan kohdalla. No mutta jos se annetaan anteeksi, tuo oli sentään mun elämäni ensimmäinen kerta kun klippaan hevosia, joten kyllä sitä harjoittelemalla alkaa jälkikin parantua.
Muita kuvia en nyt jaksa alkaa kaiveleen blogiin, viikonloppuna toivottavasti taas postausta jos mun suunnitelmat toteutuu.
Mun pitäs saada itsestä kans uutta ratsastusmatskua, jotta näkis mihin suuntaan sitä on tällä hetkellä kehittnyt. Mutta kuten aina, se on todella vaikeaa saada joku kuvaamaan. Ei sillä, ettenkö ite ois välillä hyvinkin laiska mennä ottamaan kuvia ja videoita toisen ratsastuksesta.
Enää vähä päälle kuukausi harjoitteluun, alkaa pikku hiljaa jännittämään, ku ei olla vielä edes työharjoittelusopimuksia tehty, niin ne harjoittelupaikat eivät ole täysin varmoja. Toivottavasti ei nyt tule mitään ettenkö pääsiskään harjoitteluun sinne tallille, minne olen sopinut meneväni (koska mistä sitä muka repäsis harjoittelupaikan tyyliin 2 viikon varoistusajalla, kun ei minullakaan ole koko kesää aikaa olla vain työharjoittelussa)
Mitään muuta erikoista ei ole nyt mielenpäällä. mitä tänne uskaltaisin kirjoittaa. Katotaan millasta postausta saan laitettua tänne viikonloppuna.

*Lazy weekend

Laiska viikko ja viikonloppu takana. En tällä viikolla (en kyllä koko viimesen kuukauden ajan) ole jaksanut tehdä juuri mitään. Laiskottais koko ajan ja tekisi mieli vaan nukkua ja löhöillä kämpillä. Illalla sitte iskee se hirvee iltavilli, että pitäisi päästä lähtee jonnekin rellestäään yömyöhään jne jne.
Viime viikollahan mun piti aloittaa uudelleen tuo treenaaminen ja salila käynti, mutta sekin siirtyi ensi viikkoon, kun kappas kappas iski järetön flunssa, joten en viittinyt puolikuntosena alkaa treenaamaan. Toivottavasti ensi viikolla ei tulisi mitään, mikä estäis ton treenauksen aloittamisen. Nytki on oltu jo liian kauan bodaamatta, niin alkaa pikku hiljaa ahistamaan, kun sitä alkaa taas muistuttaan pallokalaa.
Meillä oli viime keskiviikkona hevosen liikutus- näyttö, jossa siis katsotaan osaatko varustaa ja liikuttaa hevosen oikein. Näytön sai tehdä ajaen tai ratsastaen, itse tein sen ajaen ( oli suositeltavampaa ratsupuolen ihmisille tehdä ajaen, kun sitten päättötodistuksessa näkyy, että hallitsee myös ravipuolen joten kuten, vaikka onkin suuntaunut ratsupuolelle) 3 eli kiitettävähän tuli näytöstä repäistyä, vaikka en juuri osannut nimetä niitä ravihevosen varusteita, esim. avopäävehkeet, hackamore kuolaimet (sekottaa mut täysin, kun ratsupuolella hackamoret on ne kuolaimettomat ja ravipuolella tuo nimitys tarkoittaa tiettyjä kuolaimia) kanadan sekki, kokosilmälaput ym ym. Onneksi itse valjastaminen ja ajaminen onnistui todella hyvin, osasin jopa valjastaa vielä hevosen kärryjen eteen ilman ongelmia.
Paniikkihan tässä iskee kun enää noin 1,5kk työharjoitteluun! Eniten tässä hermostuttaa se, että ei ole vieläkään tehty niitä työharjoittelun sopimuksia, joten ei ole vielä täysin varmaa, että menen Jatilan tallille harjoitteluun. Toivottavasti ei nyt tule mitään, että harjoittelu ei onnistuisikaan, koska sitten on kyllä helvetti irti.
Ensi viikolla toivottavasti taas hevospainotteisempaa postausta, kun mulla on mm. hoitoviikko, niin tulee kameraki otettua tallille mukaan.

Alone, nobody can't hurt you

En oo jaksanu tänne päivittää nyt viime aikoina mitään, kun en oo kuviakaan jaksanu näpsiä ja muutenki ei oo ollu tarpeeksi innostusta kirjoittaa tänne kuulumisia. Hiihtolomakin ehti mennä hujauksessa, tuntuu etten edes ehtinyt millään lomalla ollakaan. Noh, pakkohan se oli tänään koulun penkille palata, vaikka ei ytään huvittanut, koska ensinnäkin koko viikonlopun on tuntunu et teen kuolemaa tämän pikku flunssan takia. Ei tässä muuta, mutta en meinaa enää kestää tätä järetöntä kurkku kipua, mikä kiusaa mua kaiket päivät.
Huomenna pitäisi kuitenki jaksaa ratsastaa ja keskiviikkona olisi hevosen liikutus- näyttö. Ajattelin tehdä sen ajaen, koska se ois suositeltavampaa ratsupuolen ihmisille. Ei siinä muuta, mutta viimeksi syksyllä oon ajanut, joten kyllä se pikkusen stressaa läheä ajamaan, kun koko ajan on joku kyyläämässä kun varustat ja ajat ym.
Jos sitä nyt läpi pääsis, niin ois ihan hyvä.

Pistää niin ärsyttämään nykyään, kun tuntuu että kaikki mun asiat menee vaan huonompaa suuntaan tai ovat niin monimutkasia, että mulla ei meinaa enää pää kestää selvittää niitä. Ääääh.. oli se elämä helppoa viel vuosi sitten, mutta nykyään sitä on liikaa ajateltavaa ja asioita selvitettävänä. Onneksi koulun suhteen menee jonkin verran hyvin, niin edes jotain positiivista tässäkin elämässä.
Tällä viikolla toivottavasti kunnollisempaa postausta ja pitäis ny toikeesti saada aikaseksi tehtyä se toivepostaus! Mutta kuten yleensä, mulla kestää suunnitelmien toteuttamisessa kauan, joten koittakaa jaksaa odotella vielä!