what the fuck am I feeling?

Hello Spring! Ihan tajutonta, nyt on vasta helmiku ja tuntuu että olisi jo ainakin huhtikuu! Ulkona on ihan sulana paikat ja muutenki tänään on ollut sellainen ihana keväinen ilma. Mun oli tarkoitus päivittää blogia viikonloppuna, mutta loppu innostus kesken, niin jäi sitte kirjoittelematta tänne.
Viikonloppu kuluikin mulla tylsissä merkeissä. En tehnyt yhtään mitään. Istuin päivät sisällä sohvalla koomaten ja tuijotin vain tietokoneen näyttöä ja telkkaria. Lauantaina sentään tuli käytyä pari kertaa lenkillä, kun hoidin kaverini koiraa lauantai päivän. Sunnuntai-ilta oli onneksi täynnä hauskanpitoa (ja jännitystäkin) kavereiden kanssa. Maanantaina huomasikin, että on viime ilta tultu rämmittyä ojassa, pyörittyä lumihangessa ja kaaduttua perselleen jäätikölle suoraan vesilätäkköön.
Tänään ratsastustunnilla irtohypytettiin meidän koulun ratsuja ja paria nuortakin hevosta, kun koulullamme alkaa taas nuo irtohypytyspäivät suomenhevosten laatuarvostelukisojen lähestyessä. Itse pääsin irtohypyttään meidän koulun 6 vuotiasta pv-ruunaa, "K2", oikealta nimeltään Scotty. Hevosta ei varmaan oltu aikaisemmin irtohypytetty, sillä alussa varsinkin oli aivan kujalla koko touhusta. Kyllä se siitä pikku hiljaa alkoi innostumaan ja kun tulee noita irtohypytyskertoja enempi, niin varmaan nousee hevosella esteetki isommiksi, kun tottuu tuohon hommaan.
Tänään on tultu reissattua myös Ruukin terveysasemalle poistattamassa vihdoin ja viimein ne muutamat tikit vatsan alueelta. Huomisesta lähtien voikin alkaa treenaamaan ihan normaalisti salilla, joten eiköhä sitä vielä joku päivä olla sellaisessa kunnossa, että kelpaa katella peilistä.
Niitä joita ei kiinnosta lukea mun ajatuksia ja mietteitä, voi lopettaa lukemisen tähän. Mun on pakko purkaa ajatuksia tänne, että niistä saisi vähän enemmän selkoa. En oikeen tällä hetkellä tiiä mitä mun pitäis ajatella mistäkin...Välillä oon tosi hyväl tuulel, elämä hymyilee. Mutta sitte oon useampana päivänä hirveen alakulonen, kaikki ärsyttää, suoraan sanoen haluisin häipyä kauas pois täältä, alottaa aivan KAIKEN alusta. Haluaisin täysin uuden elämä, tutusta uusiin ihmisiin, jotka eivät tuomitsisi mun päätöksiä ja asioita mitä teen. Ärsyttää kun kaikki ihmiset eivät voi ymmärtää mun päätöksiä asioiden suhteen, jotka tekee minut onnelliseksi. Silti tuomitaan ja ei edes koiteta ymmärtää ja tukea. En tietenkää halua unohtaa kaikkia tähän mennessä tapaamia ihmisiä ja kavereitani tai asioita, mitä on tullut tehtyä. Jokaisen elämäänhän kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta tuntuu, että mulla se on ollut pelkkää alamäkeä tähän mennessä... :p
Tällä hetkellä oon tosi varovainen asioista, joista kerron muille. En vain uskalla enää sanoa kaikkea, mitä tällä hetkellä on tapahtunut tai miten asiat on. Tuntuu, että on helpompaa kun kukaan ei tiedä mun asioista, mutta näköjään nekin saadaan selville ennemmin tai myöhemmin.
Mutta ei tästä asiasta enempää. Näköjään kerranki on ollut asiaa paljon, kun näin paljon olen saanu tekstiä tänne. Toivottavasti itse jaksatte lukea, sillä hyvä jos itse jaksaa lukea, mitä on kirjoitellut.