Alone, nobody can't hurt you

En oo jaksanu tänne päivittää nyt viime aikoina mitään, kun en oo kuviakaan jaksanu näpsiä ja muutenki ei oo ollu tarpeeksi innostusta kirjoittaa tänne kuulumisia. Hiihtolomakin ehti mennä hujauksessa, tuntuu etten edes ehtinyt millään lomalla ollakaan. Noh, pakkohan se oli tänään koulun penkille palata, vaikka ei ytään huvittanut, koska ensinnäkin koko viikonlopun on tuntunu et teen kuolemaa tämän pikku flunssan takia. Ei tässä muuta, mutta en meinaa enää kestää tätä järetöntä kurkku kipua, mikä kiusaa mua kaiket päivät.
Huomenna pitäisi kuitenki jaksaa ratsastaa ja keskiviikkona olisi hevosen liikutus- näyttö. Ajattelin tehdä sen ajaen, koska se ois suositeltavampaa ratsupuolen ihmisille. Ei siinä muuta, mutta viimeksi syksyllä oon ajanut, joten kyllä se pikkusen stressaa läheä ajamaan, kun koko ajan on joku kyyläämässä kun varustat ja ajat ym.
Jos sitä nyt läpi pääsis, niin ois ihan hyvä.

Pistää niin ärsyttämään nykyään, kun tuntuu että kaikki mun asiat menee vaan huonompaa suuntaan tai ovat niin monimutkasia, että mulla ei meinaa enää pää kestää selvittää niitä. Ääääh.. oli se elämä helppoa viel vuosi sitten, mutta nykyään sitä on liikaa ajateltavaa ja asioita selvitettävänä. Onneksi koulun suhteen menee jonkin verran hyvin, niin edes jotain positiivista tässäkin elämässä.
Tällä viikolla toivottavasti kunnollisempaa postausta ja pitäis ny toikeesti saada aikaseksi tehtyä se toivepostaus! Mutta kuten yleensä, mulla kestää suunnitelmien toteuttamisessa kauan, joten koittakaa jaksaa odotella vielä!