Maybe this will be a great summer

Mikä fiilis!  Päivä on vaan fiilistelty Cheekin "Kaikki hyvin" biisin tahtiin, vanha biisi mutta mun mielestä edelleenkin ihan sairaan hyvä! Ja toi kertosäe kuvaa täysin mun tunteita tällä hetkellä. Kerrankin tuntuu, että asiat menee niinkuin pitääkin, en edes muista kuinka hyvältä tuntuukaan kun omasta mielestä tuntuu kaikki menevän oikeaan suuntaan.
Aluksi odotukset tän kesän suhteen oli tosi huonot, ajattelin että tästä tulee surkein kesä ikinä. Mutta onneksi sellaiset pienetkin asiat saa parannettua mun kesälomaa enemmä kuin tarpeeksi! Pitkästä aikaa oon jaksanu viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa, ehkä mä pikkuhiljaa pääsen eroon tästä mun erakkomaisuudestakin. Hauskoja hetkiä on ollut ja näinkin lyhyeässä ajassa mun elämässä on tapahtunut uusia käänteiä. Ja toivottavasti pysyykin tälläisenä, sillä tällä hetkellä en vois iloisempi olla.
Varmaan tähän mun hyvään fiilikseen vaikuttaa nämä ihanat kesähelteet, jotka vihdoin päättivät saapua tännekin. Mikä olisikaan mukavempaa kuin viettää aika kavereiden kanssa myöhään iltaan asti kauniina kesäsenä päivänä, kun koko yön on yhtä valoisaa. Oli pakko päästä jakaa näitä mun hyviä fiiliksiä tännekin, vähän vastapainoo noille mun kauheille angsti-purkauksille, joita on ehkä ollut liiankin monta tämän vuoden aikana.
Kerrankin tämä ei ole sellainen hevospainotteinen postaus vaan oon saanu kuvia vähän muustakin, mitä puuhailen. Kiitos Jenny! Toivottavasti tähän kesään mahtuu vielä monia ihania ja hauskoja hetkiä täynnä muistoja. Tämä kesä ei ehkä aluksi ollut täynnä minkäänlaisia odotuksia, mutta sekin asia on saanut uuden käänteen.

Työharjoittelu

Elossa ollaan, vaikka tämä blogin päivittäminen onkin nyt jäänyt vähemmälle. Tarkoitus oli aluksi kirjoitella työharjoittelun aikana jo tänne, mutta sekin sitten vähän unohtui. Ja tuntuu kyllä, ettei siellä niin paljon ollut sitä aikaa, että olisi ehtinyt istahtaa koneen ääreen,alkaa muokkaileen kuvia ja kirjoittelemaan tänne.
Mutta nyt olen onneksi vihdoin ja viimein kotiutunut Etelä-Suomesta tänne jumalan selän taakse pohjoiseen. Pakko myöntää, että onhan se ihana olla taas pitkästä aikaa kotona, koska kun asuu sen 2 kuukautta pienessä tallikämpässä 4 kissanpennun ja yhden täysikasvuisen kissan kanssa, sitä iskee hyvinkin äkkiä ikävä sitä omaa sänkyä ja puhdasta huonetta.
Ja niille nyt, jotka eivät ole ajantasalla, missä mennään; Olin siis viimeiset 2 kuukautta työharjoittelussa Mäntsälässä, Jatilan tallilla. Työharjoittelujakso oli... en nyt tiedä mikä sana sitä kuvaisi parhaiten, mutta voin ainakin sanoa, että paljon tuli koettua ja opittua! Huonoja päiviä oli kyllä turhankin monta (mutta sellaista se on oikeassakin työelämässä) ja monesti tuli se olo, että varsinkaan henkisesti ei meinannut jaksaa enää, mutta nyt on kyllä voittajafiilis kun sai suoritettua 2 kuukauden työharjoittelun kunnialla loppuun! Ja eihän sitä varmasti muuten olisi jaksanut loppuun asti ellen olisi tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin siellä!
Harjoittelun aikana tuli kyllä huomattua millaista se oikea arki on talleilla. Helppoa ei juuri koskaan ole ja paljon sitä loppujen lopuksi täytyy raataa. Mutta onhan se sen arvoista, kun saa työskennellä näin mahtavien eläinten kanssa.
Kahden kuukauden aikana koin yllättävän paljon. Tulihan sitä oltua osallisena useamman kerran ponin astuttamisessa, tallin 3 vuotiaan oripojan ratsukoulutuksessa ja vaikka ja missä monessa muussakin asiassa. Ratsastustaitokin tuntui vähän kehittyvän myös, kun koko toukokuun ratsastin ainakin sen 5kertaa/viikko ellen useamminkin. Harmikseni minulla ei ole yhtään ratsastuskuvaa, kun en saanut kuvaajaa ratsastuskerroille. Muutenkin suurinosa kuvista löytyy tuolta kännykän kätköistä, koska järkkäriä en jaksanut kanniskella ku ehkä muutaman kerran mukana. Mutta katsotaan, jos johonkin postaukseen saisin laitettua kännykällä otettuja kuvia harjoittelupaikasta. Niistä vähän näkee enemmä millasia ne mun työpäivät oli.

Hevoshäppeninki 2014

Otsikosta voikin jo päätellä, että tässä postauksessa aiheena on meidän koululla jokavuotinen tapahtuma, hevoshäppeninki. Ite olin niin tänä vuonna kuin viime vuonnakin mukana järjestämässä tapahtumaa (tapahtuma on pakollinen 1 ja 2 vuosikurssin sekä hevos- että maapuolelle). Tapahtuma oli mun mielestä hyvin onnistunut este- ja agilitykisojen henkilökunta vajauksesta huolimatta. Onneksi täältäki löytyy näitä auttavia käsiä, ettei jäädä yksin pulaan. Itse tosiaankin lähdin noin. puolessa välissä tapahtumaa, kun olin koko päivän kuumessa (ja olen edelleen) niin eipä ne siellä antanut minun jäädä pitemmäksi aikaa, vaan patistivat kämpille lepäämään. Ihan hyä oikeastaan, kun maanantai aamuna starttais taas talliviikko, oikeastaan mun kohdalla poissaolojen korvausviikko, kun onhan nuita poissaoloja kertynyt ensimmäiseltä vuodelta enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi pääsin sentään harjoitteluun poissaoloista huolimatta!
Lähden siis toivon mukaan ensi viikon sunnuntaina kohti Mäntsälää Jatilan tallille työharjoitteluun 2 kuukaudeksi. Jännittäähän tuo hiukan mennä sinne, kuintenki täältä on sinne 7h junamatka ja muutenkin ihan vieras ympäristö. Noo, jos sitä selviäis tallille asti ilman kummempia muuttujia ja junamatkalla ei tapahdu mitään. Nimittäin joudun matkustaan ekaa kertaa junalla yksin ja vieläpä vaihtamaan junaa Tikkurilassa, joten vähän meinaa jo jännittää, että mitenköhän selviän. Harjoittelusta sitten toivottavasti ainakin muutaman kerran postausta tännekin.
Iskee hirveä stressi kun nyt olisi paljon asioita hoidettavana ja ei ole mitään hajua kesän suunnitelmista vielä, kun ei ole työpaikatkaan selvillä. Yleenshän en oikeen enää pidä ennakkoon suunnittelemisesta, mutta pakko kai se on jo vähän miettiä valmiiksi millon on töissä, milloin on lomalla ja milloin on tallissa korvaamassa.